tiistai, 12. tammikuu 2016

Suru

Suru tekee sen, että itket. Mikä tahansa sana, muisto, mielikuva, radion kappale, harhautunut ajatus...Ne kaikki tekevät sen, että itket. Ensin tuntuu pakotus silmissä, tuntuu kuin silmät räjähtäisivät ulos päästä ja sitten tulevat kyyneleet. Itket joko vähän aikaa muutaman nyyhkäyksen tai itket niin kauan, että sinun on vaihdettava vaatteesi, koska ylläsi olevat ovat märkänä räästä ja kyynelistä. Itket rumasti. Kasvot vääntyvät niin että sattuu, päästät katkonaista ulinaa, haukot korskuen henkeä, koska nenä, poskiontelot, suu ja kurkku ovat täynnä räkää etkä tahdo saada henkeä. Itket niin, että jalat pettävät altasi ja käperryt sänkyyn tai lattialle huutamaan.

Suru tekee sen, että joskus haukkaat rajusti henkeä ja huomaat, että et ole hengittänyt vähään aikaan.

Suru tekee sen, että sinulla on jatkuvasti kuvottava olo. On nälkä, mutta ei ruokahalua. Kun saat syötyä jotain, meinaat oksentaa sen kaiken ulos saman tien.

Suru tekee sen, että aivosi ja kroppasi ovat pysähtyneet. Kun joku sanoo sinulle jotain, käännät jonkun ajan kuluttua pääsi, sitten hitaasti silmäsi häntä kohti etkä sano mitään tai sitten sanot:"Mitä?". Se tekee sen, että ympäristön huomiointi ja hahmottaminen ei onnistu. Kun kävelet kadulla, tuijotat vain yhteen pisteeseen metriä ennen jalkojasi. Et huomaa autoja, et ihmisiä, et mitään.

Suru tekee sen, että ihmisjoukossa istut hiljaa aurinkolasit silmilläsi vaikka aurinko ei paistakaan. Et halua, että kukaan huomaa turvonneet silmäsi ja tyhjän katseesi.

Suru tekee sen, että joskus parvekkeelta tai kallion kielekkeeltä katsoessasi alas, tulee mieleen pienen pieni ajatus, että tuosta jos hyppäisi, niin se olisi sillä selvä.

Suru tekee sen, että illalla alat vahtia kelloa. Odotat sitä hetkeä, jolloin voit ottaa unilääkkeen, tuon ainoan surusta vapauttajan.

Suru tekee sen, että heräät yöllä kahdelta, kolmelta, neljältä, etkä saa enää unta. Yrität vaipua hiljaisuuteen ja uneen, mutta se on mahdotonta, ajatukset eivät vaivu.

Suru tekee sen, että heräät aamulla kahdeksalta ja makaat kaksi tuntia liikkumatta paikallasi, koska et jaksa etkä halua nousta ylös taas uuteen päivään.

Suru tekee sen, että mietit mikä päivä tänään on ja samalla ajattelet, että sillä ei ole yhtään mitään väliä.

Suru tekee sen, että mietit, että jäätkö tällaiseksi loppuiäksesi vai helpottaako tämä joskus. Oletko vielä joskus oikea ihminen vai oletko vain sureva äiti koko elämäsi ajan.

 

IMG_2269.jpg

keskiviikko, 28. lokakuu 2015

28.10.2015 Keskiviikko

Tänään on ollut kaunis ja lämmin päivä. Tehtiin pitkä aamupäiväkävely ja käytiin ostamassa liput huomiseksi Porto Santoon. Porto Santo on Madeiran saariston toinen asuttu saari, pienempi kuin tämä Madeira-niminen.

Tällaisessa ympäristössä rankkasateet ja maanvyöryt ovat tavallisia ja tuhoisia. Osa vuorien rinteistä on näköjään verkotettu maanvyörymien varalle. Asutusten ja teiden yläpuolella olevia ainakin. Mahtaa olla mielenkiintoista hommaa vetää noita verkkoja. Korkealla ja jyrkällä rinteellä keikkumista. En tiedä miten se on tehty, kai siellä ihmiset kiipeilevät, ne ovat nimittäin niin korkeita, että ei sinne mitään nostureita voi viedä.

Yhdellä reissulla ajoimme vesiputouksen ali. Vettä tuli melkoisesti vuorelta ja tie kulki sen putouksen läpi. Kysyin kuskilta, että johtuuko tuo sateesta ja hän kertoi, että ei johdu sateesta, sitä tulee sieltä koko ajan ja että ennen uusien teiden ja tunnelien rakentamista niitä läpiajettavia putouksia oli vaikka kuinka paljon. Eikä ole kuulemma koskaan sattunut sellaista, että veden mukana olisi tullut tuhdimpaakin tavaraa auton päälle.

 

IMG_2312.jpg

 

IMG_2321.jpg

tiistai, 27. lokakuu 2015

27.10.2015 Tiistai

Kävin tänään löytöeläintalolla, en ole käynyt pitkään aikaan, koska ensin olin kolme viikkoa flunssassa ja sen jälkeen on satanut joka päivä. Sateella en viitsi sinne mennä, koska eläintilat ovat avotaivaan alla. No, tänään siis menin, raahustin mäkeä ylös pari kilometriä kissanruokasäkki mukanani ja kun pääsin paikan päälle, kuulin, että kaikki ovat lounaalla. Silittelin vähän aikaa kissoja ja lähdin pois. En jaksanut jäädä odottamaan, kun ei ollut aavistustakaan, milloin väki tulee takaisin.

Näihin korkeuseroihin rupeaa pikkuhiljaa tottumaan. Ylämäet eivät tunnu enää niin raskaille ja on luonnollista, että on ylämäkiä ja alamäkiä.

Eikä enää kouraise vatsanpohjaa niin rajusti, kun istuu auton kyydissä, vuoren rinteellä, mutkaisella pikkutiellä ja metrin päässä on sadan metrin pudotus. Alussa olo oli kuin Linnanmäellä, teki mieli huutaa kuten vuoristoradalla "iiiiiiiiii".

Yhden kauniin kirkon ja hautausmaan ohi on ajettu muutaman kerran ja katsoin kartasta, että sehän on tuossa ihan lähellä. Käveltiin sitten sinne päin ja kulman takaa totuus paljastui, ihan älyttömän jyrkkä ja pitkä mäki oli edessä.

Tässä kuvassa näkyvä kylä on kuvattu ylhäältä vuorelta. Paikan nimi on Lugar de Baixo ja se tarkoittaa tasaista paikkaa. Siis joskus on löydetty sellainen ihme kuin muutaman sadan metrin mittainen tasainen paikka ja kylä on sitten nimetty sen mukaan.

 

IMG_2314.jpg

maanantai, 26. lokakuu 2015

26.10.2015 Maanantai

 

Sadetta ja ukkosta on ollut jo meidän tarpeisiin ihan riittävästi.

Naapurisaarella Teneriffalla on riehunut melkoinen myrsky ja siellä on tullut suuria vahinkoja veden ja maanvyörymien vuoksi. Onneksi välimatkaa on n. 500 km eikä ne myrskyt tulleet tänne.

 

Sunnuntaisin, jos on hyvä ilma (ja eilen ihme kyllä oli) saaren harrasteautoilijat kokoontuvat autoineen keskustan tuntumaan Estrada Monumentalin varrella olevalle aukiolle.

Tässä kuvia eiliseltä

 

IMG-20151026-WA0001.jpg

 

IMG-20151026-WA0002.jpg

 

IMG-20151026-WA0003.jpg

 

IMG-20151026-WA0004.jpg

 

IMG-20151026-WA0005.jpg

 

IMG-20151026-WA0007.jpg

 

IMG-20151026-WA0006.jpg

 

IMG-20151026-WA0008.jpg

 

IMG-20151026-WA0009.jpg

sunnuntai, 25. lokakuu 2015

25.10.2015 Sunnuntai

Kellojen siirtelyä heti aamusta. Ei vanhan vitsin mukaan makuuhuoneesta olohuoneeseen ja olohuoneesta keittiöön jne. Vaan ihan ajan muuttamista. Vähän aikaa piti arpoa oikeaa aikaa, kun en tiennyt että olivatko puhelin ja kannettava automaattisesti vaihtaneet aikaa (kyllä olivat), mutta onneksi Polar Loop ei varmasti ollut, joten siitä sain sitten oikean ajan.

Kelloista ja ajasta tuli mieleen taas sellainen juttu, että täällä päivä alkaa myöhemmin ja päättyy myöhemmin kuin Suomessa. En tarkoita aikaeroa vaan päivän kulkua. Aamusta on pitkään hiljaista ja illalla meno ja liikenne jatkuu myöhempään.

Normaali työaika täällä esim. konttoreissa alkaa 8.30, sitten klo 12-14 on lounastauko ja työnteko jatkuu klo 17.30 saakka. Isot kaupat ovat tietenkin eri asia. Pienet kaupat ja monet turistipaikatkin, esim. museot, ovat päivällä pari tuntia kiinni.

Ihan pieniä lapsia ja koululaisia näkee vielä illalla yhdeksän jälkeen tulevan perheen mukana kaupasta ja istuvan kahviloissa.

Viimeisimmän retken opas kertoi minulle tästä, kun kysyin. Hän kysyi, että mites Suomessa ja oli ihan järkyttynyt, kun kerroin, että työt alkavat jopa klo 7. Kun kerroin, että työt päättyvät sitten neljältä, niin hän kysyi, että onko se siksi, että tuo on valoisaa aikaa Suomessa. Sitten hän vasta järkyttyikin, kun kerroin, että talvisin valoisaa on tuskin lainkaan, joulun tienoilla ehkä kymmenestä kolmeen. Ja että se on yksi syy, miksi me olemme talven täällä. Hän totesi, että siinä taas yksi syy, miksi hän asuu ja pysyy Madeiralla. Tämä sama opas oli aikaisemmallakin retkellä meillä ja silloin hän kertoi, että palkka ei ole kovin hyvä, työtä ei aina ole, mutta ilmasto ja ihmiset ovat se syy, miksi hän haluaa asua täällä. Enpä ihmettele.

 

WP_20141125_004.jpg