Ja taas on ahkeroitu: käyty kaupassa, ostamassa liput saariretkille ja käyty kävelyllä rannlla, missä asustaa kissoja.

Kissat ovat kuulemma hoidossa. Turistit, asukkaat ja paikalliset ravintoloitsijat syöttävät niitä ja antavat niille vettä. Ne taivat olla hyödyksi ravintoloille, kun pitävät hiiret ja rotat kurissa. Kyllä ne sen verran syöneitä ovat, että ihan mikä tahansa ruokaa ei kelpaa, on varaa nirsoilla mokomilla. Seillä ne vain makoilevat suurimman osan päivästä, jos joku oikein sopivan näköinen uhri ilmestyy näkyviin, niin sitten lähdetään varnimaan ihmistä kohti ja naukaistaa peri kertaa surkeasti.

Rannalla on ilmoituksia saksaksi ja englanniksi, että näistä kissoista pidetään huolta, älkää viekö niitä ylikansoitettuunn löytöeläintaloon. Tytöt on leikattu ja pojat eivät.

Niillä on selkeästi omat reviirit siinä rannalla, ne makoilevat aina suurinpiirtein samassa paikassa ja toisille ei taida olle niille paikoille tulemista. Hyvinvoivan ja terveen näköisiä ne ovat.

 

Koirien ulkoilutuksesta vielä: kyllähän niitä ulkoilutetaan muutenkin kuin parvekkeella. Niitä kävelytettään hihnassa pitkin katua ja puistossa ne juoksentelevat irrallaan ja telmivät toisten koirien kanssa.

Yksi erikoisuus täällä on: koira päästetään aamulla ulos (ihan kaupungissakin) ja koirat palloilevat päivän lähtietoinoilla ja menevät sitten illalla kotiin. Niitä koiria näkee aika paljon. Niistä huomaa, että ne eivät ole kulkukoiria ja niillä on aina ihan selvä suunta ja reitti tiedossa.

 

 

Tässä rannan kissa päivänokosilla.