19.9.2015 Lauantai

 

Aamupäivä meni siivotessa ja pyykin pesussa. Näppärää täällä on kyllä siivota, kun ei ole yhtään mattoa lattialla ja pyykitkin kuivuvat nopeasti.

Viikolla kävimme kiertämässä saaren itäosaa. Joissakin niisä paikoissa olimme käyneet jo aikaisemminkin, mutta kyllä niitä maisemia katsoo useammankin kerran. Tällä kertaa vuorilla oli kirkasta, joten näkymät olivat joka paikasta huikeat. Yhdellä korkealla huipulla oli veikeää se, että vuoren toisella puolella oli ihan kirkasta ja hyvä näkyvyys rotkon pohjalle saakka ja toisella puolella pilvet roikkuivat vähän vuorenhuipun alapuolella.

 

 

Kävimme myös 150 vuotta vanhassa perinnetalossa, jossa on vanha kalustus ja olkikatto. Siellä asuu kuulemma Manuel. Jotain uuttakin oli taloon ilmestynyt sitten viime kevään, nimittäin kissa oli vaihtunut.

 

 

Ajoimme Madeiran pisimmän tunnelin läpi, se on yli kolme kilometriä pitkä. Koko saari on puhkottu ihan täyteen tunneleita. Viime vuosiin saakka täällä on rakennettu EU:n tuella melkoinen määrä teitä ja tunneleita. Viime vuosikymmenellä täällä tapahtui tuhoisia tulvia ja maanvyörymiä ja sen jälkeen on teitä parannettu ja joka paikkaa pengerretty kunnolla.

Siinä tunnelissa tuli mieleen, että parempi kun niissä tunneleissa ei ajattele sitä, miten paljon kiveä on päällä eikä taloissa ajattele, miten paljon tyhjää on alla. Tässä meidänkin asuintalossa on kolme kerrosta maan alla (tai etupuolelta katsottuna kolme, takaa katsottuna neljä, koska tämäkin tietysti on jyrkässä rinteessä). Jokaisen talon alla on parkkihalleja, vähän jokaisesta risteyksestä näkyy menevän reitti maan alle.

Kierroksella käytiin myös Machicon kaupungissa, jossa on yksi Madeiran ainoita hiekkarantoja. Omasta takaa hiekkaa täällä ei ole, joten sen hiekka on tuotu Saharasta. Tuossahan se Sahara on näppärästi pienen matkan päässä meren takana ja luulisi sieltä hiekkaa tännekin tuotavaksi riittävän.