Ensimmäinen viikko on mennyt tässä ympäristössä hohhailemiseen. Lähikauppa on tullut tutuksi, siellä on tavailtu jos sun jonkinlaisen purkin ja paketin etikettiä. Saippua, voi, suola, juusto, leikkele, hoitoaine...Ensin on kotona katsottu sanakirjasta muutama sana ja sitten niitä tavaroita ostamaan. Ruokaakin on osattu laittaa. Liedessä levyt toimivat kaasulla ja uuni sähköllä. Vesiboilerin vesi lämpiää kaasulla.


Lankakauppa pitäisi löytää. Tuossa lähellä on oikea rojutaivas -kauppa, siellä on tosiaan tavaraa joka lähtöön. Sieltä löysin ohutta puuvillalankaa ja rupesin järkevämmän tekemisen puutteessa virkkaamaan itselleni huivia. Ihan kuin niitä ei ennestään olisi.


Modeemin asennus perjantaina oli ihan hyvä juttu. Sitä me ei kyllä tajuttu, kun asentaja tuli, kysyi jotain (veri bät inglis), esittelimme hänelle eri pistorasioita, mutta ei ei ei ole sopivia. Soitti puolen tunnin aikana puolenkymmentä puhelua, tuskaili ja ihmetteli. Sitten otti modeemin sun muut tykötarpeet esille ja asensi modeemin. Mikä mahtoi olla pulma, kun mitään tarvikkeita ei puuttunut?


Yksi asia  pistää silmään tuossa ostoskeskuksessa. Siellä ei ole mölyävää, räkivää ja joka paikan valloittavaa teinilaumaa. Muutaman nuoren joukko kuljeskelee, seurustelee ja naureskee keskenään hyvin asiallisen oloisesti ja iloisesti.

Toisaalta enhän minä tiedä mitä mitä v**** h*** on portugaliksi.