Olemme olleet tässä typerässä flunssassa kohta kaksi viikkoa, joten eipä ole mitään ihmeitä kerrottavaa.

Ja kun ei ole mitään järkevää tai kunnollista valitettavaa, niin valitanpa parista asiasta, mitkä minua kirjoissa ärsyttävät.

Ensinnäkin "Hän pusersi hymyn huulilleen". Pusersi? Mistä? Eikös pikkuleipätaikinaa puserreta jostain sellaisesta tötteröstä?

Ja toinen: "Hän vannoi ettei astuisi sinne enää jalallaankaan." Jalallaankaan? Milläs muulla hän ei sinne astu? Käsillään? Päällään? Milläs sitä yleensä astutaan?

Näistä on tullut sellaisia, joita oikein etsin kirjoista, odotan koko ajan, että jompikumpi tulee vastaan (typerä sanonta tuokin, eihän ne kirjan sanat liiku eivätkä siis tule vastaan). Ja sitten kun jommankumman huomaan, niin olen tyytyväinen. "Haa, tässäkin taas tämä ärsyttävyys..."

Onko jollakin muulla jotain yhtä hyvää ja hankalaa vahdittavaa?