Kävin tänään löytöeläintalolla, en ole käynyt pitkään aikaan, koska ensin olin kolme viikkoa flunssassa ja sen jälkeen on satanut joka päivä. Sateella en viitsi sinne mennä, koska eläintilat ovat avotaivaan alla. No, tänään siis menin, raahustin mäkeä ylös pari kilometriä kissanruokasäkki mukanani ja kun pääsin paikan päälle, kuulin, että kaikki ovat lounaalla. Silittelin vähän aikaa kissoja ja lähdin pois. En jaksanut jäädä odottamaan, kun ei ollut aavistustakaan, milloin väki tulee takaisin.

Näihin korkeuseroihin rupeaa pikkuhiljaa tottumaan. Ylämäet eivät tunnu enää niin raskaille ja on luonnollista, että on ylämäkiä ja alamäkiä.

Eikä enää kouraise vatsanpohjaa niin rajusti, kun istuu auton kyydissä, vuoren rinteellä, mutkaisella pikkutiellä ja metrin päässä on sadan metrin pudotus. Alussa olo oli kuin Linnanmäellä, teki mieli huutaa kuten vuoristoradalla "iiiiiiiiii".

Yhden kauniin kirkon ja hautausmaan ohi on ajettu muutaman kerran ja katsoin kartasta, että sehän on tuossa ihan lähellä. Käveltiin sitten sinne päin ja kulman takaa totuus paljastui, ihan älyttömän jyrkkä ja pitkä mäki oli edessä.

Tässä kuvassa näkyvä kylä on kuvattu ylhäältä vuorelta. Paikan nimi on Lugar de Baixo ja se tarkoittaa tasaista paikkaa. Siis joskus on löydetty sellainen ihme kuin muutaman sadan metrin mittainen tasainen paikka ja kylä on sitten nimetty sen mukaan.