Kävin viikolla ensimmäisen kerran löytöeläintalolla hommissa.

Yhteistä kieltä meillä ei minua opastaneen rouvan kanssa ollut, mutta ei se mitään haitannut. Hän näytti, että ota tuo, tee näin, laita tuo tuonne ja hyvin kaikki sujui.

Varsinaisesti löytöeläintalo ei ole talo vaan tila. Kaksi betonipohjaista aluetta, toinen kissoille, toinen koirille. Pihan ympärillä on häkkejä ja keskellä on avoin tila. Olin vain kissojen puolella, mutta koirien puoli näytti samanlaiselta. Häkeissä oli kissanpentuja ja pihalla aikuisia kissoja. Siivoaminen tapahtui niin, että letkulla laskettiin vettä ja katuharjalla harjattiin. Hiekka-astiat, ruoka-astiat, lattiat ja tasot. Kaikki samalla tavalla samaan syssyyn. Homma toimii, koska vesi valuu joka paikasta viemäreihin ja paahtava aurinko kuivattaa kaiken nopeasti.

Kissanhiekasta ainakin taitaa olla pula, koska osassa laatikoista käytettiin paperisilppua.

Eläinsuojeluyhdistyksellä on tällä hetkellä hoivissaan 68 kissaa ja 200 koiraa. Tuo koirien määrä on kyllä ihan uskomaton. Sikäli mikäli tajusin oikein, niin koiria on kahdessa paikassa. Ei tuolla minusta ihan kahtasataa koiraa ollut.

Löytöeläintalolla käynti poiki tarpeen hankkia kumisaappaat, koska siellä tosiaankin vesi lainehtii. Niitä saappaita olen monta  päivää metsästänyt, mutta ei tunnu mistään löytyvän. Kenkäkauppoja kyllä on joka korttelissa, mutta tarjonta on sanoisinko hienostunutta.

 

Rannan kissa.

En vielä ottanut löytöeläintalolta kuvia, olisi vaikuttanut varmaan vähän ikävälle. Ummikko ryntää sinne ja rupeaa kuvaamaan.