Pari viimeistä päivää Suomessa oli pakkaamista, purkamista, punnitusta, pakkaamista jne.

Laukuista oli tulossa liian painavia ja valitseminen mukaan otettavien tavaroiden ja jätettävien välillä oli tehtävä. Loppujen lopuksi kaksi matkalaukuista painoi 23 kg ja yksi 21 kg. Yläraja lentokoneeseen on 23 kg.

Lisäksi piti siivota ja pakata koti vuokralaisia varten. Loppurutistuksen aikana tyhjensimme ja siivosimme viimeisiä samalla kun vuokralaiset kantoivat tavaroitaan toisesta päästä taloa sisään. Että ei meille mikään kiire tullut.

Linja-autolla Vantaalle sunnuntaina 7 laukun kanssa, lentokentältä bussilla hotelliin yöksi, maanantai-aamuna taas kentälle, laukut tiskille ja sitten odottelua. Lentokone oli ihan täynnä, jo edellisenä päivänä netissä lähtöselvitystä tehtäessä sieltä ehdoteltiin, että voisitteko vaihtaa lentoa, tämä on ylibuukattu.

Olin tehnyt pikkuisia lappusia, joissa on Funchalin osoite sitä varten, että sellaista voi näyttää taksille tai jollekin, jos sattuu eksymään. Perillä Funchalin kentällä näytin lappua taksikuskille, jolla ei ollut aavistustakaan, missä osoite sijaitsi. Hän kysyi kaveriltaan ja siinä huidotttiin ja selitettiin pitkään. En ehtinyt sanoa ennen kuin taksissa matkalla, että tämä osoite on ihan yhden tunnetun hotellin vieressä. No sitten määränpää valkeni kuskillekin.

Mitä vauhdikkaammin matka taittuu, sitä useamman keikan ehtii päivässä heittää, tuntui olevan tämän kuskin periaate.

Perille päästiin. Laukut ulos autosta ja taas kasaamaan niitä päällekkäin, että saisi jotenkin raahattua niitä vielä viimeiset muutaman kymmenen metriä. Paikalle ilmestyi nuori mies, joka kysyi että tarvitaanko apua. Väkisin hän rupesi kiskomaan laukkujani ja etsimään oikeaa osoitetta. Oikea ovi löytyi ja tungin kaverille vitosen ihan sen takia, että pääsisin hänestä eroon.

Tämä kaveri tuntuu notkuvan tässä lähistöllä koko ajan. Hän moikkailee meille aina kun nähdään ja olemme alkaneet kutsua häntä uudeksi parhaaksi kaveriksemme.

Soitin miehelle, jonka piti antaa meille avaimet ja hän tulikin paikalle kymmenessä minuutissa. Avaimet saatiin ja päästiin asuntoon.

Asunto on ihan hieno. Viidennessä kerroksessa kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, siivous/pyykinpesukomero, kylpyhuone, vessa ja parveke. Takapihalla puisto ja aarimaa, etupuolella katu, Madeiran suurin ostoskeskus ja meri.

Internet piti olla valmiina jo maanantaina kun muutimme tänne. Eipä ollut. Kiivasta viestittelyä vuokraisännän kanssa useampana päivänä. Joka päivä piti tulla, ei tullut. Viimein perjantaina kaveri sitten tuli ja asensi sen modeemin.

Tuo vuokraisännän kanssa viestittely on sillä tavalla hankalaa, että hän on Kiinassa ja aikaero sen ja Madeiran välillä on 7 tuntia. Yhteinen hereilläoloaika jää aika vähiin enkä viitsi hänelle laittaa viestiä silloin, kun Kiinassa on aamuyö.

Nyt puuttuu enää postilaatikko. Tai laatikko on ja sinne voi laittaa postia, mutta joku on rikkonut lukon eikä laatikkoa saa millään auki. Olemme tiirailleet siitä luukusta, että ei siellä vielä ole mitään meille tullutta ja vuoraisäntä on luvannut korjauttaa lukon. Jos sinne tulee jotain meidän postiamme, niin täytyy ronkkia ne grillipihdeillä sieltä pois. Saa nähdä tuleeko poliisi paikalle. Tai sitten tämä meidän uusi paras kaverimme tulee kysymään, että tarvitaanko apua.