Aamulla herättiin ukkosen jytinään ja salamointiin. Pimeässä oli aika komea näky, kun salamat välkkyivät yhtä mittaa merellä. Onneksi se meni pian ohi ja päästiin kuivalla kelillä liikenteeseen.

 

Ohjelmassa oli saarikierros saaren läntiseen osaan. Reissu oli tilattu ja maksettu ja meillä oli lappu, jossa luki, että nouto klo 9.45 viereisen hotellin edestä. Odotettiin parikymmentä minuuttia eikä kyytiä näkynyt. Soitin firmaan ja herra siellä selitti, että tässä on nyt joku väärinkäsitys ja hän tulee hakemaan meitä heti. Se väärinkäsitys oli sellainen, että meidän mielestämme lapussa oli numero neljä ja heidän mielestään ykkönen. Siis 9.45 vai 9.15? Sen verran herra myönsi, että numero näyttää neloselta, mutta meidän mielestämme se edelleen oli nelonen. Ja meitä oli yritetty tavoittaa,mutta eivät olleet tavoittaneet. Kai siinä minun puhelinnumerossanikin oli joku väärinkäsitys, kun mitään puhelua ei ollut tullut. No, saimme pikakyydin ja tavoitimme muun ryhmän pian.

 

Pysähdyimme monessa paikassa. Yksi niistä oli Ribeira Brava (Vihainen Joki), joka on tulvinut ennenkin ja vuonna 2010 tulvi niin, että tulva vei mennessään 48 taloa ja 12 ihmistä. Sen jälkeen on rakennettu ja edelleen rakennetaan kanaaleita, joihin vuorilta tuleva vesi ohjautuu, jos sitä rupeaa tulemaan liikaa.

 

Komeita maisemia, jyhkeitä vuoria, aavaa merta. Sitähän tämä saari on.

 

Kyllä sitä tuntee itsensä aika pieneksi, kun vieressä on 100 m pystysuora kallio ylös- tai alaspäin.

 

Vuorille nousun tuntee paitsi korvissaan, myös siitä että rupeaa haukotuttamaan vaikka ei väsytä. Kehoparka yrittää saada happea enemmän tervaisten keuhkojeni kautta ohuesta ilmasta. Ja muovinen vesipullo elää omaa elämäänsä, rutistuu ja pullistelee.

 

 

Nyt niin vaarattoman ja viattoman näköinen Ribeira Brava.